Elämässä eteenpäin

Viime talvena olin nykyistä masentuneempi ja heikompi. Tammikuussa muhun iski se järjetön kuolemanpelko. En käsitä, miksi se iski niin voimakkaasti. Ne kaksi viikkoa olivat elämäni kauheimpia aikoja. Mietin vain sitä, kuinka me kaikki lopulta kadotaan täältä ja kuinka surullista se on. Jonain päivänä mä vaan nukahdan enkä herää enää koskaan. Siinä se sitten oli. Elämä on tosi lyhyt aika. Aika menee nopeasti. Pian huomaan olevani siinä iässä, jolloin luonto päättää, että tää oli nyt tässä ja mä rupean rapistumaan. Jo 30 vuoden ikäisenä elimistössä alkaa tapahtumaan muutoksia, jotka lopulta johtavat kuolemaan. 

Olen päässyt onneksi eroon tuosta pahimmasta ahdistuksesta. Välillä saatan taas ruveta pelkäämään, kun näen esim. ahdistavia uutisia. Vaikka fyysisesti alkaisinkin pian rapistumaan, niin henkisen puoleni suunta on ylös päin. Minusta on tulossa myös fyysisesti vahvempi. Tuloksia on tullut näiden kuukausien aikana nopeasti, sillä olin aiemmin niin rapakunnossa. Vanhenemista voi onneksi hidastaa paljon elämällä terveellisesti.

Musta tuntuu, että nyt on se aika, kun mä alan pääsemään elämässä eteenpäin. Se siis tarkoittaa minulle henkisen ja fyysisen tasapainon löytämistä. Kuoleman tiedostaminen ja säännöllisen liikunnan aloittaminen ovat olleet avaintekijöitä, jotka ovat vieneet eteenpäin. Ensimmäinen asian ansiosta arvostan nyt enemmän elämää. Jälkimmäisen ansiosta olen piristynyt paljon. Aion lopettaa masislääkkeen käytön nyt, sillä en usko sen auttavan minua enää yhtään. Aion tästä lähtien hoitaa masennusta ihan luonnonmukaisin keinoin: syömällä monipuolisemmin ja vapaammin sekä liikkumalla säännöllisesti. Nuo ovat todella tärkeitä juttuja. Bodypumpin ja kahvakuulan sijaan olen alkanut käymään lähinnä vain astangajoogassa. Se on huomattavasti hauskempaa ja se kehittää kehoa monipuolisemmin.

Kesän tuleminen on myös toki ratkaisevasti nostanut mielialaani. Talvi ja syksy ovat tosi ikäviä vuodenaikoja. Silloin vain odottaa, että ne loppuisivat. Kylmyys ja harmaus masentaa. Kyllä mulla on edelleen välillä sellainen tyhjä ja heikkokin olo. Nukkuminen on vaikeaa. Mutta ei kaikki noin vain heti muutu. Mun pitää vielä työstää paljon asioita. Tärkeintä on, etten anna enää itseni vajota takaisin syvään masennukseen ja syömishäiriöiseen elämään. En saa ottaa asioita liian vakavasti, mutta en myöskään suhtautua kaikkeen hällä väliä-tyyliin. Tänä kesänä laitan itseni kuntoon.

Tämän kesän alku ei varmaan unohdu ikinä. Helteet tulivat superaikaiseen. Paljon "pelkoruokien" syömistä ulkona ja hyvää mieltä siitä. Monta retkeä Seurasaareen.

Ankkaemo oli tosi äkäinen lokille. Yleensä sorsat ei pärjää lokin nopeudelle (ja röyhkeydelle), mutta tää pisti lokin kuriin.

Seurasaari

Tässä on nyt se Elimäeltä ryöstetty antiikin temppeli!

Lähemmäs ei päästy, koska portti oli kiinni. Museotalot suljetaan jo kello 17.

Kyllä nyt kehtaa retostella että oon Elimäeltä.