Elämässä eteenpäin

Viime talvena olin nykyistä masentuneempi ja heikompi. Tammikuussa muhun iski se järjetön kuolemanpelko. En käsitä, miksi se iski niin voimakkaasti. Ne kaksi viikkoa olivat elämäni kauheimpia aikoja. Mietin vain sitä, kuinka me kaikki lopulta kadotaan täältä ja kuinka surullista se on. Jonain päivänä mä vaan nukahdan enkä herää enää koskaan. Siinä se sitten oli. Elämä on tosi lyhyt aika. Aika menee nopeasti. Pian huomaan olevani siinä iässä, jolloin luonto päättää, että tää oli nyt tässä ja mä rupean rapistumaan. Jo 30 vuoden ikäisenä elimistössä alkaa tapahtumaan muutoksia, jotka lopulta johtavat kuolemaan. 

Olen päässyt onneksi eroon tuosta pahimmasta ahdistuksesta. Välillä saatan taas ruveta pelkäämään, kun näen esim. ahdistavia uutisia. Vaikka fyysisesti alkaisinkin pian rapistumaan, niin henkisen puoleni suunta on ylös päin. Minusta on tulossa myös fyysisesti vahvempi. Tuloksia on tullut näiden kuukausien aikana nopeasti, sillä olin aiemmin niin rapakunnossa. Vanhenemista voi onneksi hidastaa paljon elämällä terveellisesti.

Musta tuntuu, että nyt on se aika, kun mä alan pääsemään elämässä eteenpäin. Se siis tarkoittaa minulle henkisen ja fyysisen tasapainon löytämistä. Kuoleman tiedostaminen ja säännöllisen liikunnan aloittaminen ovat olleet avaintekijöitä, jotka ovat vieneet eteenpäin. Ensimmäinen asian ansiosta arvostan nyt enemmän elämää. Jälkimmäisen ansiosta olen piristynyt paljon. Aion lopettaa masislääkkeen käytön nyt, sillä en usko sen auttavan minua enää yhtään. Aion tästä lähtien hoitaa masennusta ihan luonnonmukaisin keinoin: syömällä monipuolisemmin ja vapaammin sekä liikkumalla säännöllisesti. Nuo ovat todella tärkeitä juttuja. Bodypumpin ja kahvakuulan sijaan olen alkanut käymään lähinnä vain astangajoogassa. Se on huomattavasti hauskempaa ja se kehittää kehoa monipuolisemmin.

Kesän tuleminen on myös toki ratkaisevasti nostanut mielialaani. Talvi ja syksy ovat tosi ikäviä vuodenaikoja. Silloin vain odottaa, että ne loppuisivat. Kylmyys ja harmaus masentaa. Kyllä mulla on edelleen välillä sellainen tyhjä ja heikkokin olo. Nukkuminen on vaikeaa. Mutta ei kaikki noin vain heti muutu. Mun pitää vielä työstää paljon asioita. Tärkeintä on, etten anna enää itseni vajota takaisin syvään masennukseen ja syömishäiriöiseen elämään. En saa ottaa asioita liian vakavasti, mutta en myöskään suhtautua kaikkeen hällä väliä-tyyliin. Tänä kesänä laitan itseni kuntoon.

Tämän kesän alku ei varmaan unohdu ikinä. Helteet tulivat superaikaiseen. Paljon "pelkoruokien" syömistä ulkona ja hyvää mieltä siitä. Monta retkeä Seurasaareen.

Ankkaemo oli tosi äkäinen lokille. Yleensä sorsat ei pärjää lokin nopeudelle (ja röyhkeydelle), mutta tää pisti lokin kuriin.

Seurasaari

Tässä on nyt se Elimäeltä ryöstetty antiikin temppeli!

Lähemmäs ei päästy, koska portti oli kiinni. Museotalot suljetaan jo kello 17.

Kyllä nyt kehtaa retostella että oon Elimäeltä.

Elinvoimainen

Tunnen itseni paljon elinvoimaisemmaksi kuin vuosi sitten. Olen jo saanut livenä ja netissä palautetta että hyvä olo on alkanut näkymään minussa. Olen totisesti kyllästynyt olemaan heikko ja passiivinen. Se on niin nähty. On lopulta oma valinta, minkä tien valitsee. Masennus ja muut psyykkiset sairaudet ovat tosi vaikeita eikä niistä vain päätetä parantua. Syömishäiriöstäkään ei noin vain parannuta, mutta on mahdollista tehdä se valinta, että haluaako loppuelämänsä olla anorektikko vai haluaako lähteä tavoittelemaan normaalia elämää. Mulla on ollut paranemiskausia jo monta, mutta olen aina lopulta palannut takaisin vanhaan. En enää aio vajota yhtään minnekään, vaan pitää itsestäni huolta, vaikka mitä tulisi. Koska mitä järkeä on tietoisesti tehdä elämästään paskaa?  

Nämä kuvat ovat niiltä hyviltä hellepäiviltä. Taitavat helteet tulla takaisin jo ensi viikonloppuna. Käytiin hakemassa kesän ensimmäiset mango-banaani-fruitiet uimastadionin kioskista. Suosittelen! Emme käyneet siellä laisinkaan viime vuonna, koska oli niin epäkesäistä. Kävin eräänä hellepäivänä siellä jopa yksin. En ikinä lähde yksin kahviloihin tai sen tapaisiin, joten toi oli jonkinlainen "voitto". Näin, että kioskissa myydään keitettyjä kananmunia. Euron kappale. Haluaako joku tosiaan nauttia ulkokahvilassa keitetyn kananmunan? Sitten mä näin siinä pöydillä jonkun syövän keitettyä kananmunaa. Okei, ehkä mä en vaan tajuu. On tullut muuten syötyä paljon ulkona viime aikoina. Ravintolaan meneminen oli ennen niin vaikeaa, mutta ei ole enää!

Seurasaaressa

   

Seurasaaressa on muuten rakennus, joka on tuotu Elimäeltä. En ole vielä löytänyt sitä, koska en ole tiennyt miltä se näyttää. En ole oikestaan koskaan jaksanut tonkia tuota museoaluetta kokonaan.

Löysinkin juuri kuvan siitä netistä. Nyt osaan etsiä sen. Ajattelin sen olevan joku kuppanen aitta, mutta se onkin hieno rakennus! Nyt oon kyllä ylpeä juuristani. Ens kerralla kuva siitä!

Kouvolan nettisivuilla muuten sanotaan, että Elimäen kotiseutumuseo on kuin Seurasaari pienoiskoossa. Huhhuh!

 Siellä on juuri tämän tyyppinen tuulimylly. 

Kanadanhanhen poikasia. 

Perähanhee.

 Tässä ollaan kavereiden kanssa menossa pitään hauskaa.

No läppäläppä en tunne noit.

 Tää lampi on huikee. Se on tosi musta, mutta kuvista se ei oikein välity.

Saavuttiin viimein museoalueelle.

Nää hanhet olivat kunnon posettajia. Kävelivät kameran eteen ja yrittivät näyttää söpöiltä.