Joulupäivä Espanjassa

Meillä on ollut ihana loma Costa del Solilla. Ajattelin, että teen taas useamman postauksen, joissa kerron eri päivistä ja paikoista, joissa olemme käyneet. Näitä lomatarinoita on niin hauska tehdä ja tästä tulee minullekin kiva muistokirja.

 Alhaurin de la Torre-nimisessä kylässä sijaitsevan kämppämme olohuone.

Costa del Solissa on paljon erilaisia mielenkiintoisia kaupunkeja, joihin on helpointa tutustua oman auton kyydissä. Panu on hengannut tuolla aikaisemmin aika paljon, niin hän tiesi hyvin kaikki paikat.

Marbella

Joulupäivänä sää oli paras mahdollinen. Alkupäivästä oli hivenen pilvistä ja harmaata, kuten kuvissa näkyy, mutta iltapäivällä aurinko rupesi paistamaan täysillä. Kävimme ensin siis Marbellassa ja sen jälkeen lähdimme paistattelemaan päivää Benalmadenan rannalle.

Aina kun kaupunki vaihtui, siitä ilmoitettiin näkyvästi.

Benalmadenan komein liikenneympyrä. Loman aikana huomioni kiinnittyi hyvin paljon liikenneympyröihin. Niihin on nimittäin panostettu tuolla! Costa del Solilla (en tiedä muusta Espanjasta) on paljon enemmän liikenneympyröitä kuin tavallisia risteyksiä. Kaupunkien kaikki trafiikkipallot on koristeltu keskeltä todella komeasti erilaisilla patsailla, jouluvaloilla ja monumenteilla. En ehtinyt ottaa kuvaa kaikista älyttömimmästä liikenneympyrästä: 1,5 metrin korkuisia marmoripalloja, joille oli ommeltu ihan omat tottulakit!

Merivesi oli kylmää, mutta uskaltauduin kyllä pomppimaan aalloissa ja keräilemään näkinkenkiä. Tuntui aika epätodelliselta.

Koska meilläkin on täällä pääkaupunkiseudulla oma Shamrock ja siellä on todennäköisesti tänään rankat uudenvuodenbileet.

Benalmadenan satama on ihan uskomaton. Rakennukset ovat niin ylellisen ja palatsimaisen näköisiä. Katselimme tuolla asuntoilmoituksia, niin halvempia nuo kämpät kuitenkin ovat kuin Helsingissä.

Liikenneympyrä jälleen

Liikenneympyröiden lisäksi minua ilahduttivat alhaiset hinnat ruokakaupoissa sekä vapaa alkoholipolitiikka. Ostimme tuosta lähikaupastamme reilulla 50 eurolla ruokaa, ja sen kunniaksi saimme ilmaiseksi kaksi pulloa kuohuviiniä! Tuollaista ei voisi ikimaailmassa tapahtua Suomessa, ja jos tapahtuisi, niin kauppias joutuisi oikeuteen ja saisi pahemman vankilatuomion kuin murhaajaraiskaaja. Ja vaikka täällä saa jokaisesta kaupasta ja kioskista väkeviä alkoholeja halvalla, en ole nähnyt täällä yhtäkään rapajuoppoa tai vähänkään humalassa olevaa ihmistä.

En jaksa tänään kirjoittaa enempää, joten ei muuta kuin
Ihanaa vuotta 2016! t. Linda ja Panu

Jouluja sinnekin

Pitää varmaan minunkin jauhaa jotain joulusta, kun kaikki muutkin jauhavat. Monet bloggaajat ovat pitäneet koko joulukuun ajan tunnollisesti joulukalenteria ja kertovat hienoista väsäämistään lahjoista ja joulukorteista. Mikäs siinä. Ihanaa ja suloista että jotkut ovat noin omistautuneita asialle :) Olen suorastaan sydämetön paska, jos autuutta mitattaisiin antamieni joululahjojen ja tekemieni joulukorttien määrällä. Minulle joulu ei ole vuosikausiin merkannut mitään. Ainoastaan sitä, että silloin ovat kaupat monta päivää putkeen kiinni, saa väkisinkin vähän lahjoja (se ei ole niin kauhean paha asia), nähdään perhettä ja syödään konvehteja. Muuten se on vain yksi sunnuntaimainen päivä muiden joukossa. En itse anna yleensä lahjoja, paitsi miehelle jotain pientä. En tosin hänellekään tänä vuonna, koska olen rahaton ja minusta on vain tärkeää, että ollaan yhdessä. En myöskään viitsi ostaa mitään turhaa vain näön vuoksi, niinku jotain tuoksukynttilää tai saippuaa. En ole jaksanut väsätä joulukorttejakaan pahemmin viime vuosina, mutta tänä vuonna sain juuri ja juuri inspiksen parin tekemiseen. Itse tehty sen olla pitää. Kaupan kuvakortit ovat niin yhtä tyhjän kanssa. Ne olivat oikeastaan vain pieniä piirustuksia mitä tein, koska mulla ei ole askartelutarvikkeita.

Isoäidille halusin ehdottomasti antaa jotain pientä, joten päätin yllättää hänet itse kirjoitetulla kirjeellä. Kun olin 7-vuotias, kävin  hänen kanssaan ahkerasti kirjeenvaihtoa. Siis ei meillä ollut välimatkaa kuin 15 kilometriä, mutta minusta oli niin hauska kirjoittaa hänelle. K-vaihto oli silloin muutenkin tosi kova juttu :D Muistatte varmaan kun kaikissa tyttöjen lehdissä oli omat sivunsa k-vaihtoilmoituksille? PS: Kuva ois kiva! PPS. Ei yhden kirjeen kirjoittajille! PPPS: Vastaan 100% varmasti viidelle ekalle! Mulla oli aikoinaan myös paljon noita lehdistä bongattuja kirjeenvaihtokavereita ja omiakin ilmoituksianikin lähetin. Ah, voisin jauhaa vaikka kuinka paljon tästä ihanasta, jo kuolleesta ja kuopatusta perinteestä, mutta hillitsen itseni.

Viime viikolla laitoin siis kirjeen tulemaan isoäidilleni. Nythän kirjeenvaihdossa olisi jotain ideaakin, kun asumme niin kaukana toisistamme. Sähköpostin lähettäminen ei tulisi kuuloonkaan, sillä tietokoneet ei (yllättäen) ole hänen juttunsa. Hänelle ostettiin joskus aikoinaan oma tietokone, mutta hän ei ole avannut sitä varmaan 10 vuoteen. Käsinkirjoittaminen tuntuu muuten aika raskaalta, kun on tottunut nopeasti näpyttelemään koneella. Pitää varmaan jatkossa kirjoittaa kirjeet tietokoneella ja printata, koska käsin kirjoittaen ei vain millään jaksa kertoa pitkiä tarinoita.

Huomenna lähdetään Espanjaan. Pidetään oma viikon joululoma eikä meidän tarvitse kököttää yhdessäkään sukukokouksessa. Ei perinteissä mitään vikaa, mutta mielummin lähden välillä maailmalle. Manner-Espanjassa en ole koskaan vielä ollut. Oon varmaan jo aikaisemmin kertonut, että mun vanhemmat ei oo mitään kauheen innokkaita ulkomaanmatkailijoita, nii en koskaan päässyt muualle kun Kanariansaarille. Etelä-Espanjassa on tällä hetkellä noin 19 astetta lämmintä ja aurinkoista. Ei järkyttävän lämmintä, mutta se olisi vähän niinkuin palaisi Suomen lauhkeaan kesään hetkeksi. Huomenna lähtö. Hyvvee joulua!

Lopuksi vielä kuvia jouluisesta Helsingistä kello 3 yöllä sekä parista joululahjasta, jotka ehdin jo avata.

Elämäni ensimmäinen kunnon matkalaukku :>

Mekko

Leveähihainen paita. Muistan kun tällaiset hihat oli viimeksi muotia kun olin ala-asteella.

Pannukakka

Olin eilen juhlissa. Jälkiruoaksi tarjoiltiin pannukakkua, jota minunkin piti ottaa kohteliaisuussyistä. Olin kuitenkin jo ihan täynnä, enkä pystynyt nielemään siitä kuin muutaman palan. Päätin hoitaa asian tyylikkäästi... Kiedoin pannukakun salaa servettiin ja menin vessaan. Tarkoitus oli vetää pannukakku vessanpöntöstä alas, mutta samaan aikaan kuulin juhlien isännän huutavan, että vessaa ei voi vetää tukoksen takia. 

Tämähän oli varsinainen ilouutinen, koska mulla oli myös iso hätä. En voinut pidätellä, vaan torttu piti vääntää tukkeutuneeseen pönttöön. Koska pönttöä ei voinut vetää, kiedoin kakkaköntin pannukakun kanssa samaan servetinpalaseen. Ajattelin laittaa jätöksen roskikseen, mutta sellaistapa ei tästä huussista löytynyt. Jouduin siis ottamaan pannukakkapaskan mukaani.

Muut vieraat huomasivat paperikääröni ja epäilivät, että olen käynyt paskalla ja koska vessaa ei ole voinut vetää, olen saattanut piilottaa jätökseni paperiin. En voinut tunnustaa, mutta vähemmän noloa oli tunnustaa, että olin käärinyt paperin sisälle pannukakun. Muut eivät aluksi uskoneet, mutta annoin heidän haistaa käärettä. Onneksi pannukakku oli vielä sen verran lämmin, että sen tuoksu peitti paskan hajun. Innostuin ojentamaan myttyä kaikkien halukkaiden nenän eteen sanoen, että ”no, haistakaa, haistakaa”, mutta eipä noita halukkaita enää paljoa ilmaantunut. Vein paskapaperin kaikessa hiljaisuudessa keittiön roskikseen ja jatkoin juhlimista mahdollisimman pokkana.

Muutaman päivän kuluttua juhlien isäntä huomasi keittiön roskiksesta leijailevan paskanhajun. Jäin kiinni.

Kuvan pannukakku ei liity tapaukseen

Yleisökysymys: Onko tarina

a) tosi

b) unta?

Oikein vastanneiden kesken arvotaan pala pannukakkua.

Katutaidetta

Tykkään bongailla ympäristöstä pieniä yksityiskohtia. Pienet jutut kiehtovat minua enemmän, kuin suuret asiat, kuten vaikkapa valtavat barokkirakennukset. Erityisesti sellainen urbaani, kielletty taide on minusta erityisen mielenkiintoista. Kiinnitän kaupungilla aina huomiota kauniisiin pieniin yksityiskohtiin, katutarroihin ja graffiteihin. Tai eivät ne aina ole kauniita perinteisessä mielessä, mutta mielenkiintoisia ainakin. Katutarrat ovat aina siellä missä ne eivät kuuluisi olla, ja siksi niihin kiinnittääkin huomion. Kesän lopulla kävelin Sörkässä/Kalliossa/Vallilassa päin ja bongailin eritoten katutarroja. Siitä tuli oikeastaan uusi harrastus. Katutarroissa on melkein aina jokin merkitys. Suurimmassa osassa merkitys on poliittinen, mutta ne voivat olla myös pelkkää taidetta, jonka tarkoitus on vain piristää ohikulkijoita. Harmittaa, että lähes kaikki tarrat on revitty pois ainakin osittain. Eihän niistä mitään haittaa ole, kun ne on yleensä liimattu räystäisiin ja liikennemerkkeihin. En ehtinyt bongata kovinkaan paljoa tarroja, kun kesä loppui niin nopeasti. Tässä ei ole ihan kaikki mitä kuvasin, mutta parhaat palat ainakin.

Ensimmäisenä haluan kuitenkin laittaa muutaman kuvan lähipuistostamme. Huomasin eräänä päivänä, että puisto oli tullut täyteen ihmeellisiä rakennelmia. Puistossa oli kuulemma järjestetty kierrätysolympialaiset. Idea oltiin toteutettu todella hyvin. Kaikenlaisia luovia viritelmiä löytyi valtavasti. Piti mennä isolla kameralla kuvailemaan tarkemmin yksityiskohtia, mutta puisto siivottiin ennen kuin ehdin mennä! Ehdin kuvata kännykällä neljä erilaista viritelmää. Kaikenlaista keittiötä ja wc-tilaakin löytyi. Luovaa porukkaa ollut asialla :) Tämä alue, jossa studiomme sijaitsee, on hengeltään boheemi ja nuorekas, niin täällä voi tapahtua vähän kaikenlaista. 

"Thinking room"

Kesällä puistosta bongasin maalattuja ja koristeltuja kiviä. Ihanaa että joku tekee tällaista!

Kaunis yksityiskohta puiston lasimökistä. Pari vuotta sitten mökki oli vielä ihan romun näköinen, mutta jotkut ihmiset alkoivat tänä vuonna entisöidä sitä. Kesällä siihen perustettiin kasvihuone. En käynyt tutkimassa, mitä siellä kasvatetaan.

Tämä sijaitsee studion pihalla...en tiedä miksi pidän tästä niin paljon :)

Tämä on pihamme sisäänkäynnin luona. Piristää aina mieltä kun näkee tuon :)

Harmittaa, että molemmat 2 kappaletta, joita näitä bongasin, oli revitty. Idea on nimittäin hieno.

Ensi kesänä sitten vähän paremmalla ajalla kuvailemaan ympäristöä. Syksyn ja talven ajan aion nimittäin aika visusti pysytellä sisätiloissa.