Hiukset

Ne ovat kasvaneet niin paljon, että niitä voi jo melkein alkaa kutsumaan pitkiksi. Tavoite ei ole kuitenkaan vielä saavutettu. Mulla on ollut suunilleen vuoden verran hiuskriisi, koska ne olivat liian lyhyet. Kaiken lisäksi kasvatin otsatukkaa pois. Ne jotka ovat läpikäyneet prosessin, tietävät kuinka helvetillistä touhua se on. Pahin vaihe on mennyt ohi ihan viime päivien aikana. Nämä on vielä tummemmat mitä mun luonnollinen väri on. Latvat ovat vähän kuivahkot, koska niiden alla on vanhoja värikerroksia ja värinpoistoja. Eli nyt hiukset eivät ole niin parhaimmillaan, kuin ne voisivat olla. En aio värjätä hiuksiani enää ikinä. Oma väri kasvakoon takaisin. Kaikki on kokeiltu, sillä hiukseni ovat olleet mustat, blondit, oranssit ja kirkkaanvioletit. Ne violetit oli kyllä upeat ja katson niitä kuvia ihaillen, mutta en kaivaten :)

Hiusteni laatu on hyvin paksu suomalaiseksi ja etenkin kampaajilta on tullut aina "ooh" -lausuntoja. Enää ei tule, koska en käy kampaajalla, liian kallista. Sen lisäksi tukka on luonnostaan vähän laineikas. Tosin vasemmalta puolelta ne ovat suoremmat kuin oikealta puolelta.

Tarkoitus on kasvattaa ne takapuoleen asti.

Lady vessan ovessa

Sain tehtäväksi maalata studion vessan oven. Aiheen keksiminen ei ollut vaikeaa. Ekana tuli mieleen alaston pitkähiuksinen nainen. En tiedä miksi jätin tekemättä toisen säären, sen puolesta näyttää vähän omituiselta. Kai se koukistaa jalkansa taakse tai sitten se on amputoitu lady.

Huviretki mielisairaalaan

Tuusulassa Kellokoskella oli joskus hylätty mielisairaala. Kävin siellä ekan kerran vuonna 2012, jolloin se oli hyytävä kokemus. Toisen kerran kävin 2013 ja silloin rakennusta oli alettu purkamaan. Nyt sitä ei enää ole olemassa eikä siellä ole mitään nähtävää. Rakennuksessa toimi 70-80-luvulla nuorten psykiatrinen sairaala. Rakennuksessa oli jotai partiotoimintaa sairaalan jälkeen vielä vuoteen 2001 asti kunnes se suljettiin lopullisesti kosteusvaurioiden vuoksi.

Tää oli mielenkiintoinen ja pelottava kokemus. Olin liikkeellä silloisen poikaystäväni kanssa, jonka kanssa tehtiin pari muutakin autiotaloreissua. Oon jo kauan halunnut tehdä tästä itsekin postauksen, mutta kun se ei oikein vaan ole sopinut tonne toiseen blogiin.

Tietenkin kaikki paikat oli pistetty paskaksi nuorison (sori että tuomitsen teidät näin) toimesta, ihan vain huvin vuoksi. Jos mesta olisi ollut vielä ihan samassa kunnossa, kuin silloin, kun se oli toiminnassa, se olisi ollut paljon uskomattomampi kokemus. Joka tapauksessa, oikeasti pelottava autiotalo, jota ei ole enää olemassa.

Yksi sisäänkäynti löytyi. Matka alkakoon.

Okei, odotukseni eivät ole korkealla..

Löydettiin ikivanhoja koulutodistuksia

1978

Paljon oli kasetteja. Otettiin tuolta mukaan vanha ääninauhuri. Sen sisälle oli jäänyt kasetti. Saatiin laite kotona toimimaan. Bensaa suonissa soi tosin hyvin aavemaisen epävireisesti ja vaimeasti.   

Oliko näissä potilaiden ja psykiatrien välisiä keskutelutuokioita?

 Sauna oli talon ainoa paikka, joka oli ihan priimakunnossa. Jotain kunnioitusta sentään.

Vaaka. Ja ei varmana pysty kurkkimaan!

Loputtomasti pimeitä käytäviä...

Tutkimuspöytä ja erinäköisiä laitteita. Mitähän toimenpiteitä tässä huoneessa tehtiin?

"Paranemishuone"

Sänky ja jääkaappi. Ei ikkunoita.

"Kuulen kuolleiden anorektikoiden haamujen vaimeaa ulvontaa..."

 "Ruoka on ilomme"

 Luovaa!

Vähän kaikki tuntui olevan tuolla homoja

Tää oli sairaan kuumottava. Säkkipimeä ja kivinen kellarihuone. Kauheaa, jos taskulampusta olisi yhtäkkiä loppunut patterit!

Tunsin olevani niin omieni joukossa, etten olisi millään malttanut poistua sairaalasta.