Moi! Olen jo tuhottoman monta kertaa aloittanut postauksen kirjoittamisen, mutta jättänyt aina kesken. Jos nyt onnistuisin? Tiedän, että täällä käy ainakin pari vakioasiakasta, joten ei tämä hukkaan mene. Aloin tosiaan kirjoittamaan uutta postausta jo elokuussa, mutta nyt ne jutut on niin vanhentuneita, että pitää kirjoittaa kaikki uusiksi. Eikä minulla oikeastaan ole nyt niin paljoa sanottavaa.
Viime vuosi oli kaiken kaikkiaan todella huono. Kävin läpi karsean jakson elämässäni. Loin pääni sisällä kunnon helvetin. Kenelläkään muulla ei ollut osaa eikä arpaa asiaan. Vittu sentään, kun mä osaan olla julma itselleni.
Kunnialla selviäminen työharjoittelusta oli toki mahtava juttu ja kolme biisiäkin tuli julkaistua. Nyt minulla menee paremmin, mutta tunnen itseni silti varsin masentuneeksi. En ajattele masennustani sairautena, vaan enemmänkin mun perusluonteena. Sen kanssa pitää vain elää. Onhan mulla asiat jees, mutta olo on silti melkein aina huono. Usein tuntuu niin turhalta ja merkityksettömältä koko elämä. Saatana. Tiedän, että olen ainoa henkilö, joka voi muuttaa asennettani.
Toki opinnot ovat minulle myös tärkeä juttu, mutta olen ollut hidas niiden kanssa enkä ole kovin kiinnostunut arvosanoista. On kuitenkin sellainen tunne, että saan ne kyllä tehtyä, koska ala on 100% mulle sopiva, niin motivaatio on kohdallaan. Viime kesän hyvin sujunut harjoittelu lisäsi itsevarmuutta. Olen pian aloittamassa samassa paikassa ihan oikean työn, kun vähän aikaa sitten laitoin viestiä, että vähän ikävä ois jo ja kysäisin, olisko mulle mitään tarjolla. Eli ihan hyvältä näyttää tulevaisuus alalla. Ja muutenkin. Olen kyllä aika innostunut siitä, mitä elämä tuo vielä tullessaan. Tuntuu, että paljon hyviä juttuja on tulossa.
Ei tässä lopulta kauheasti kuulumisia ollut. Lyhensin tekstiä tuntuvasti. Ei minulla ole kauheasti kiinnostusta kertoa elämästäni, vaikka väittäisin, että mulla olisi nyt paljon mielenkiintoisempia ajatelmia kuin ennen. Kai musta on tullut vanha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti