Tuusulassa Kellokoskella oli joskus hylätty mielisairaala. Kävin siellä ekan kerran vuonna 2012, jolloin se oli hyytävä kokemus. Toisen kerran kävin 2013 ja silloin rakennusta oli alettu purkamaan. Nyt sitä ei enää ole olemassa eikä siellä ole mitään nähtävää. Rakennuksessa toimi 70-80-luvulla nuorten psykiatrinen sairaala. Rakennuksessa oli jotai partiotoimintaa sairaalan jälkeen vielä vuoteen 2001 asti kunnes se suljettiin lopullisesti kosteusvaurioiden vuoksi.
Tää oli mielenkiintoinen ja pelottava kokemus. Olin liikkeellä silloisen poikaystäväni kanssa, jonka kanssa tehtiin pari muutakin autiotaloreissua. Oon jo kauan halunnut tehdä tästä itsekin postauksen, mutta kun se ei oikein vaan ole sopinut tonne toiseen blogiin.
Tietenkin kaikki paikat oli pistetty paskaksi nuorison (sori että tuomitsen teidät näin) toimesta, ihan vain huvin vuoksi. Jos mesta olisi ollut vielä ihan samassa kunnossa, kuin silloin, kun se oli toiminnassa, se olisi ollut paljon uskomattomampi kokemus. Joka tapauksessa, oikeasti pelottava autiotalo, jota ei ole enää olemassa.
Yksi sisäänkäynti löytyi. Matka alkakoon.
Okei, odotukseni eivät ole korkealla..
Löydettiin ikivanhoja koulutodistuksia
1978
Paljon oli kasetteja. Otettiin tuolta mukaan vanha ääninauhuri. Sen sisälle oli jäänyt kasetti. Saatiin laite kotona toimimaan. Bensaa suonissa soi tosin hyvin aavemaisen epävireisesti ja vaimeasti.
Oliko näissä potilaiden ja psykiatrien välisiä keskutelutuokioita?
Sauna oli talon ainoa paikka, joka oli ihan priimakunnossa. Jotain kunnioitusta sentään.
Vaaka. Ja ei varmana pysty kurkkimaan!
Loputtomasti pimeitä käytäviä...
Tutkimuspöytä ja erinäköisiä laitteita. Mitähän toimenpiteitä tässä huoneessa tehtiin?
"Paranemishuone"
Sänky ja jääkaappi. Ei ikkunoita.
"Kuulen kuolleiden anorektikoiden haamujen vaimeaa ulvontaa..."
"Ruoka on ilomme"
Luovaa!
Vähän kaikki tuntui olevan tuolla homoja
Tää oli sairaan kuumottava. Säkkipimeä ja kivinen kellarihuone. Kauheaa, jos taskulampusta olisi yhtäkkiä loppunut patterit!
Tunsin olevani niin omieni joukossa, etten olisi millään malttanut poistua sairaalasta.
Tosta vikasta kuvasta tulee mieleen Kauna tms kauhuleffa :D
VastaaPoistaRupes puistattaan toi vaaka XD
VastaaPoistaIhan mahtava paikka ja varmasti ollu kokemus käydä tollasessa! Harmi että kaikki puretaan :/ Pelottaia kuvia kyllä osa noista ja varsinkin viimenen :D
VastaaPoistaKarulla tavalla upeita, pysäyttäviä kuvia! Ehkä paras tuo, missä näyt ns. heijastuksena.
VastaaPoistaTai oikeastaan kaikki noista on niin hienoja, etten osaa sanoa mikä on paras.
VastaaPoistaOnpa jänskä postaus! :) Lisää tämmöstä. Tosi hienoja kuvia, harmi että sairaala on purettu, ois voinut itsekin mennä tutkimaan.
VastaaPoistaOon käyny muutamissa hylätyissä paikoissa valokuvailemassa, mutta ne ei ollu niin kauheen mielenkiintoisia. Tällasia postauksia ei varmaan enempää ole luvassa. Oli kyl pelottavin paikka, jossa oon käynyt :)
VastaaPoistaHuh, olipa pysäyttäviä kuvia. Samaan aikaan niin kammottavaa ja hienoa.
VastaaPoistaMielenkiintoinen postaus ja kuvista välittyi jännä tunnelma.
VastaaPoistaPaljon tuli vanhoja muistoja mieleen, olin tuolla vuosina 1982-1985 (osasto 14).Rakennuksessa oli kaikkiaan 3 osastoa/siipeä eli 14-15 ja 16. Yläkerrassa oli koulun keittiöluokka(köksä)ja alakerrassa itse koulu,musiikkiluokka,valokuvalaboratorio jossa sai kehittää omia valokuvia.(saunatilat).(noista kuvista en osaa sanoa missä on noita laitteita,ei ainakaan kukaan miltään osastolta kertonut että noilla olisi mitään tehty). Vieressä olevassa ladon näköisessä rakennuksessa toimi metalliluokka alakerrassa, keskikerroksessa oli TTT eli terapeuttinen työtoiminta, tiedä sitten oliko puuduttava pyyhekumien pakkaminen sitä.Yläkerrassa liikuntasali.Olsihan tuosta paljon muutakin kerrottavaa, mut tuos kait noi tärkeimmät.
VastaaPoista