Kesäfiiliksiä

 Viime kesänä olin todella masentunut ja ahdistunut. Syynä tähän oli monia asioita, mutta elin toivossa, että tästä kesästä tulisi parempi. Ja niin siitä tulikin. Olen oikeastaan todella kauan vain odottanut sitä, että alan elää sellaista elämää kuin oikeasti haluan. Kukaan muu ei ole koskaan minua estänyt tekemästä sitä, päinvastoin, minua on aina kannustettu. En ole itse vaan kyennyt siihen. Mulla on oikeasti ollut pään sisällä asioita tosi pahasti pielessä. Mulle oli ihan normaali olotila olla alakuloinen, saamaton, innoton ja epäsosiaalinen. Tämä "huippufiilis", joka on ollut nyt jo aika pitkään läsnä arjessani, on normaaleille ihmisille ihan itsestäänselvä olotila. Mulle tää huippufiilis on muun muassa sitä, että mä jaksan tehdä muutakin kuin olla tietokoneella ja käydä kaupassa, ahdistavat ajatukset eivät piinaa, auringonvalo ei masenna, oloni ei ole syyllinen, olen sosiaalisesti oma-aloitteinen ja olen kiinnostunut asioista. Tällaista on kai ihan normaalin ihmisen elämä?

Ostin uudet lenkkarit ja innostuin harjoittelemaan juoksemista. Kuntosalitouhu alkoi vähän tympiä, koska se on niin keinotekoista ja mekaanista hommaa eikä se paranna kestävyyttä. Kestävyys on kuitenkin se juttu, josta on hyötyä arjessa enemmän, kuin isommista lihaksista. Pitää muistaa harjoittaa molempia osa-aluita eikä vain toista. Mut joo, sellaista kävely+juoksu-settiä yritän nyt tehdä säännöllisesti. En pysty pitkiä matkoja juoksemaan ja muutenkin jos vetää heti alussa överiksi, niin touhuun kyllästyy todella nopeasti. Onnistumisen kannalta on oikeasti nyt tärkeintä, että otan kevyesti ja rauhallisesti, mutta kuitenkin vähän itseään haastaen. En halua, että juoksulenkille lähteminen saa minut ahdistumaan. Silloin se harrastus varmasti taas loppuu lyhyeen.

Juhannusaattona olimme Lehtisaaren uimarannalla, jossa viihdyimme varsin pitkään. Merivesi oli superlämmintä! Yöllä menin juoksulenkille Vallilasta Töölönlahden ympäri ja takaisin. Panu oli rampa, joten se pyöräili mun perässä. Töölönlahdella oli paljon juhlijoita ja tuntui vähän hassulta olla itse juoksulenkillä. Lenkin jälkeen olin tietenkin ihan kuumissani ja ajettiin eräälle pienelle uimarannalle, jossa ei ollut ketään. Kello oli noin 1. Oli maagista uida yöllä, vaikka varsin valoisaa olikin.

On vaan niin siistiä, kun pystyy olemaan aktiivinen, osaa nauttia monista asioita ja uskaltaa olla rohkeampi. Mulla on ollut aidosti mukavaa myös ihan vain itseni kanssa. Olen ainoastaan nukkunut huonosti, mutta on silti ollut rento fiilis. Tuntuu, ettei mun ehkä enää tarvitse pelätä itseäni niin paljon.

Kevät toi...kaikenlaista

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen huhtikuun alussa, mutta nyt ehtikin jo vaihtua toukokuuksi.
Kuten jo aiemmin täällä mainitsin, olen aloittanut urheilullisen elämän ja käynyt yliopiston ryhmäliikuntatunneilla noin 5 kertaa viikossa. Mukavaa, kun on joka päivä päässyt ihmisten ilmoille ja omatuntokin on tosi hyvä, kun on laittanut kroppansa liikkeelle. Mielikin on paljon virkeämpi kuin aiemmin talvella. Olen käynyt eniten kahvakuulassa ja bodypumpissa. Ensi viikolla on luvassa ensimmäistä kertaa joogaa.

Liikuntainnostukseni ovat aina olleet vain pyrähdyksiä. Pari kuukautta teen täysillä jotain ja sitten makaan seuraavan vuoden. Ei enää noin. Nyt haluan pitää itsestäni huolta ja alkaa kasvattamaan sekä ylläpitämään lihasvoimaa, kestävyyttä ja liikkuvuutta. Ehkäpä olen vihdoinkin OIKEASTI löytänyt liikunnan ilon ja pystyn ottamaan sen pysyvästi osaksi elämääni. Painon nostaminenkin on ollut henkisesti helpompaa, kun yritän uskoa, ettei kaikki kilot tule pelkkänä läskinä. I hope so. Todennäköisesti en treenaa tarpeeksi, että lihakset kasvaisi. En edes tiedä mikä on tarpeeksi. En kuitenkaan jaksaisi käydä joka arkipäivä bodypumpissa.

Luultavasti alan nyt käymään ryhmätunneilla vähän harvemmin, kun ulkona on niin lämmintä ja kaunista. Kevään etenemista on kivaa seurata. Pääsen taas bongailemaan uusia katutarroja ym. taidetta sekä näkemään Töölönlahden ankkoja, hanhia ja joutsenia. Se valkoinen ankka käveli ihan jalkojeni juuressa yks päivä :) 

Takaletin tekeminen itselleen on vaikeaa. Jouduin opettelemaan, kun aloin käymään liikuntatunneilla. Mun ulkonäköahdistus on mennyt tosi rankaksi nyt kevään tullessa. Ehkä siksi, että olen ulkona enemmän ihmisten ilmoilla ja en voi enää piiloutua niin hyvin huivin, pipon ja hupun alle. 

Koska kaikki ponnarini yhtä lukuunottamatta olivat hävinneet, niin piti ostaa uusia. Olin jo katsellut pitkään ponnareita kaupoissa, mutta kaikki oli vain mun inhokkivärisiä ja mustia en halua ostaa enää koska ne häviää nopeimmin. Mutta sitten tuli vastaan TÄMÄ!

Olen leikannut hiusten latvoja säännöllisesti näiden kasvatusvuosien aikana, muuten ne olisivat superpitkät. Olen yrittänyt päästä eroon huonoista hiuksista, joissa on jäänteet värinpoistosta. Ei niitä huomaa luonnossa eikä useissa valokuvissakaan, mutta tosi tarkoissa valokuvissa huomaa, että ne punertaa ja ne ovat katkeilleet. Niitä on vielä useita senttejä jäljellä, mutta aion nyt lopettaa leikkaamisen, koska haluan nämä nopeammin pitkiksi. Ja kun ei niitä tosiaan kukaan edes huomaa. Pääsin muuten sattumalta musavideoon hiusteni ansiosta. Hiukset sai siis töitä ja mä pääsin harrikan kyytiin. 

Kävimme puistossa, jossa asui ainakin vielä talvella yli 30 sorsaa. Sorsat olivat kaikonneet ja siellä oli kaakattamassa vain kaksi hanhea! (Ikinä ole hanhia tuolla ollut). Nää oli kyllä tosi mukavia kavereita.

Loppuun vielä kaunis aurigonlaskun värittämä kuva ja värikäs Amazon.