Kevät on taas

Kevät tarkoittaa minun kohdallani usein sitä, että luonnon lisäksi myös minä herään eloon. Viime aikoina on tapahtunut paljon juttuja, jotka ovat kohottaneet mielialaani myös vuodenajan vaihtumisen lisäksi. Ensinnäkin olen onnistunut monissa hankalissa opiskelujuttuissa (omalla tasollani), jotka stressasivat minua aiemmin tänä vuonna. Sain myös erittäin hyvän työharjoittelupaikan eikä minun tarvinnut käydä kuin yhdessä haastattelussa. Pelkäsin, että paikan saaminen olisi hankalaa ja joutuisin käymään läpi monta haastattelua. Olen saanut myös kuolemaa käsittelevän gradun aluilleen. Tyrmältä saatiin uusi coveri ulos ja palaute on ollut hyvää. Coverit saavat nyt riittää ja alamme työstämään omaa albumia. Emme yritä kuulostaa miltään tai keltään emmekä kategorisoi bändiämme tarkasti mihinkään tiettyyn metallin alalajiin, joten on vielä vaikeaa sanoa tarkalleen, mitä on tulossa. 

Tapasin erään pitkäaikaisen nettikaverin ensimmäistä kertaa. Se oli mulle tärkeä juttu ja tavataan varmasti uudelleen. Olen taas muuttunut vähän sosiaalisemmaksi tai ainakin minulla on vähän normaalia useammin niitä sosiaalisia päiviä. Sosiaaliset suhteet, zoomissa puhuminen ja bänditouhut ovat vahvistaneet itsetuntoani. 

Uniongelmat ja väsymys rassaavat toisinaan aika paljonkin, mutta muita varsinaisia käytännön ongelmia ei elämässä ole. Välillä tyhjyys valtaa mieleni, mutta silloin on syytä muistella kuinka monta rautaa tässä nyt oikeastaan on tulessa. Toteutan elämässäni juuri niitä asioita, joita haluan, enkä tunne jääväni mistään paitsi tai kaipaavani minnekään. 

Ensimmäinen keväinen kuvausreissu Helsingin pitäjän kirkonkylällä. Pieni tietoisku kirkosta: Pyhän Laurin kirkko valmistui vuonna 1452 ja on osittain vielä alkuperäisessä muodossaan. Puuosat tuhoutuivat tulipalossa 1800-luvun lopulla, mutta kiviosat säilyivät. Eksyttiin tuonne oikeastaan sattumalta.