23. huhtikuuta 2021

Huhtikuun hametyttö



Hyvä mieliala on jatkunut. En tiedä johtuuko se enemmän yleisestä tyytyväisyydestä vai keväästä. Ehkä kuitenkin enemmän siitä, että olen tyytyväinen "saavutuksiini". Minulla ei ollut vielä vuosi sitten tietoa, mihin juttuihin tulen kykenemään. Olen vuosikausia polkenut paikoillani ja pelännyt, etten kehity enää mihinkään ja voisin vain jo kuolla pois, mutta niin minä vaan olen "aikuistunut" ja päässyt elämässä eteenpäin. En todellakaan ole lähelläkään mitään aikuista, mutta omassa mittakaavassani olen kehittynyt paljon. Nykyään tajuan paremmin, kuinka kammottavan ahdistavaa elämäni on joskus ollut, vaikka olin kuvitellut, että asiat oli ihan ok. Mutta mittakaava oli silloin erilainen. Kymmenen vuoden päästä taas varmasti mietin, että jumalauta, että olin sekaisin silloin nuorempana. Toisaalta aikuisen määritelmäni on rikkoutunut. Olen tajunnut, että suurimmalla osasta aikuisista elämä on yhtä perseilyä edelleen eikä se siitä miksikään muutu, vaikka ikää tulee lisää. Ikä ei todellakaan ole viisauden merkki. 

En tiedä, teinkö nyt hyvän vai helvetin huonon päätöksen, mutta lopetin mielialalääkkeen. Ensinnäkin en jaksanut mennä apteekkiin eikä minua huvita enää maksaa niistä muutenkaan. Suurin syy on kuitenkin se, että haluan testata, pärjäänkö jo ilman. Nyt on menee niin hyvin, että jos mielialani romahtaa todella pahasti jossain vaiheessa, niin saan ainakin lopullisen varmistuksen, että mä en pärjää ilman lääkitystä. Minulla on edelleen epäilyksiä lääkkeen todellisesta tehosta, joten minun on tehtävä tämä myös sen vuoksi. Katsotaan, mitä käy.



Tulin muuten tosi iloiseksi kommenteista viime postaukseeni <3_<3 Kommentoikaa ihan mitä vaan jatkossakin, se ilahduttaa mua ^_^ Blogger on niin kuollut paikka nykyään...kaipaan tänne jotain säpinää! 


7 kommenttia:

  1. Onpa mukavaa, että ilahduit niin kommenteista! Pitänee kirjoittaa jatkossakin :)
    Tuommoiset konkreettiset askeleet niin kuin lääkkeen lopettaminen voivat olla tärkeitä etappeja. Hienoa, että sinulla on rohkeutta!

    Ja tuo otsikko on hauska! Se kahisee suussa. Siinä on ehkä vähän kevättuulta, edellisvuoden kuivia lehtiä ja maan tuoksua, sekä tietysti pikkuisen heiluvaa hameenhelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olikin siis hyvä otsikko, koska sinä pidit siitä. Olet runollinen.

      Poista
  2. Kiva postaus jälleen. Olen itse sitä mieltä, että ihmiset syövät nykyään liikaa mielialalääkkeitä. Mielestäni se lääkkeiden syöminen itsessään on jo kovin masentava ajatus. Lääkkeet myös muuttavat tunnemaailmaa ja kokemuksia joskus turruttavastikin ja joskus ihan eritavalla kuin ilman lääkitystä. Itse jätin omat mielialalääkkeeni apteekkiin, koska kyllästyin. Epäilytti se lääkkeiden alkuperä ja mahdolliset eläinkokeetkin. Vesistötkin rasittuu turhaan. Keksin vähäisille roposilleni parempaakin käyttöä kuin lääkejättien tukeminen. Terapian lopetin, koska vihdoin uskalsin sanoa ei, mulle tuli aina jotenkin huono olo niistä keskusteluista, ei siis helpottanut, vaan pahensi ja siihenkö oli kiva määrätä tabuja, nou tänks. Ilmeisesti myös pärjään jo ns. omillani, koska ei tässä ole (vielä) tullut lääkitystä ikävä eikä tarvetta entiseen. Tuli mieleen, että jos en ole niitä koskaan oikeasti tarvinnutkaan... Olen nyt 4 kk ollut ilman ja saanut niin paljon hyvää tilalle, kuin jokin uudesti syntyminen/herääminen. :)) Hyviä fiiliksiä ja mitä parhainta kevään jatkoa sulle Linda!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Mielenkiintoista kuulla kokemuksesi lääkkeidenkäytöstä ja näkökulmasi aiheeseen. Minulle SSRI on ollut varsin hyvä lääke ja se on aina ollut yhteydessä parempiin vaiheisiin elämässäni. On silti mahdotonta todistaa, mikä on ollut lääkkeen vaikutus asiaan. Minulla on vielä hivenen epävarma olo siitä, teinkö oikein ratkaisun lopettamisesta, mutta kommenttisi antoi minulle lisää uskoa siihen, että todennäköisesti tein. On ainakin hyvä kokeilla, pärjäisikö jo ilman. Ihanaa kevättä myös sinulle!

      Poista
  3. En ole lääkäri, mutta jotenkin uskon, että pärjäät ilman. :D Tottakai, itse tiedät parhaiten ja itseäsi kuuntelemalla löytyy se vastaus. Jos tosi paha romahdus tulee tai muuten käsittämätön paha olo, niin tottakai lääkäriin se olisi mentävä, mutta ei sellaisia maalailla, kun ei sen aika ole. Hyvä se on ainakin kokeilla ja luottaa siihen, että oikean ratkaisun teit.

    VastaaPoista
  4. Hei! Pakko jakaa :)) Laadukas artikkeli Me Naiset lehdessä liittyen masennuslääkkeisiin ja niiden lopettamiseen: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000007964341.html

    VastaaPoista