Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen huhtikuun alussa, mutta nyt ehtikin jo vaihtua toukokuuksi.
Kuten jo aiemmin täällä mainitsin, olen aloittanut urheilullisen elämän ja käynyt yliopiston ryhmäliikuntatunneilla noin 5 kertaa viikossa. Mukavaa, kun on joka päivä päässyt ihmisten ilmoille ja omatuntokin on tosi hyvä, kun on laittanut kroppansa liikkeelle. Mielikin on paljon virkeämpi kuin aiemmin talvella. Olen käynyt eniten kahvakuulassa ja bodypumpissa. Ensi viikolla on luvassa ensimmäistä kertaa joogaa.
Liikuntainnostukseni ovat aina olleet vain pyrähdyksiä. Pari kuukautta teen täysillä jotain ja sitten makaan seuraavan vuoden. Ei enää noin. Nyt haluan pitää itsestäni huolta ja alkaa kasvattamaan sekä ylläpitämään lihasvoimaa, kestävyyttä ja liikkuvuutta. Ehkäpä olen vihdoinkin OIKEASTI löytänyt liikunnan ilon ja pystyn ottamaan sen pysyvästi osaksi elämääni. Painon nostaminenkin on ollut henkisesti helpompaa, kun yritän uskoa, ettei kaikki kilot tule pelkkänä läskinä.
I hope so. Todennäköisesti en treenaa tarpeeksi, että lihakset kasvaisi. En edes tiedä mikä on tarpeeksi. En kuitenkaan jaksaisi käydä joka arkipäivä bodypumpissa.
Luultavasti alan nyt käymään ryhmätunneilla vähän harvemmin, kun ulkona on niin lämmintä ja kaunista. Kevään etenemista on kivaa seurata. Pääsen taas bongailemaan uusia katutarroja ym. taidetta sekä näkemään Töölönlahden
ankkoja, hanhia ja joutsenia. Se valkoinen ankka käveli ihan jalkojeni
juuressa yks päivä :)
Takaletin tekeminen itselleen on vaikeaa. Jouduin opettelemaan, kun aloin käymään liikuntatunneilla. Mun ulkonäköahdistus on mennyt tosi rankaksi nyt kevään tullessa. Ehkä siksi, että olen ulkona enemmän ihmisten ilmoilla ja en voi enää piiloutua niin hyvin huivin, pipon ja hupun alle.
Koska kaikki ponnarini yhtä lukuunottamatta olivat hävinneet, niin piti ostaa uusia. Olin jo katsellut pitkään ponnareita kaupoissa, mutta kaikki oli vain mun inhokkivärisiä ja mustia en halua ostaa enää koska ne häviää nopeimmin. Mutta sitten tuli vastaan TÄMÄ!
Olen leikannut hiusten latvoja säännöllisesti näiden kasvatusvuosien aikana, muuten ne olisivat superpitkät. Olen yrittänyt päästä eroon huonoista hiuksista, joissa on jäänteet värinpoistosta. Ei niitä huomaa luonnossa eikä useissa valokuvissakaan, mutta tosi tarkoissa valokuvissa huomaa, että ne punertaa ja ne ovat katkeilleet. Niitä on vielä useita senttejä jäljellä, mutta aion nyt lopettaa leikkaamisen, koska haluan nämä nopeammin pitkiksi. Ja kun ei niitä tosiaan kukaan edes huomaa. Pääsin muuten sattumalta musavideoon hiusteni ansiosta. Hiukset sai siis töitä ja mä pääsin harrikan kyytiin.
Kävimme puistossa, jossa asui ainakin vielä talvella yli 30 sorsaa. Sorsat olivat kaikonneet ja siellä oli kaakattamassa vain kaksi hanhea! (Ikinä ole hanhia tuolla ollut). Nää oli kyllä tosi mukavia kavereita.
Loppuun vielä kaunis aurigonlaskun värittämä kuva ja värikäs Amazon.
