Yhtään liioittelematta, olen ihan täpinöissäni Länsimetrosta. Ensimmäinen ajomatka oli unohtumaton. Lähdin illalla Sörnäisistä. Metroon oli juuri sillä hetkellä tullut tekninen vika ja kolme kertaa saimme kuulutuksen, että vielä 5 minuuttia, joten odotin junaa jännityksellä noin 20 minuuttia. Kun metro lähti Ruoholahden asemalta eteenpäin, jännitykseni kasvoi. En pysähtynyt joka asemalla, koska metrojen vuoroväli oli venynyt aika pitkäksi ja pelkäsin, että metro menee taas rikki ja tulee joku puolen tunnin vuoroväli. Kävin Koivusaaren asemalla ja Tapiolassa, kun piti vaihtaa junaa (teknisten vikojen vuoksi). Sitten pääsin omalle asemalleni, joka erottuu selkeästi muista asemista värikkyydellään. Ihastelin paikkoja ja olin jotenkin tosi onnellinen. Muistan varmaan tuon ensimmäisen matkan ikuisesti. Se oli jännittävin metromatka ikinä!
Hyödyn länsimetrosta todella paljon, sillä pääsen sillä kätevästi Helsingistä kotiin ja metroasemalla on kauppakeskuskin. Tuntuu, että olen nyt lähempänä kaikkea. Olen hyvin esteettinen ihminen, joten arvostan todella, kuinka asemien ulkonäköön ja viihtyvyyteen on satsattu. Vanhat asemat Helsingissä tuntuvat nyt tosi kolkoilta ja suurin osahan niistä todella on sitä. Kontrasti Myllypuron ja Keilaniemen aseman välillä on aikamoinen.
Hyödyn länsimetrosta todella paljon, sillä pääsen sillä kätevästi Helsingistä kotiin ja metroasemalla on kauppakeskuskin. Tuntuu, että olen nyt lähempänä kaikkea. Olen hyvin esteettinen ihminen, joten arvostan todella, kuinka asemien ulkonäköön ja viihtyvyyteen on satsattu. Vanhat asemat Helsingissä tuntuvat nyt tosi kolkoilta ja suurin osahan niistä todella on sitä. Kontrasti Myllypuron ja Keilaniemen aseman välillä on aikamoinen.
Tässä on sen verran kuvia mitä olen ehtinyt napsia.
Keilaniemi
Lauttasaari
Koivusaari
Matinkylä
Urheilupuisto. Myös ulkorakennus on aika päräyttävä.
Niittykumpu
