Syksyn alku

Palasin opintojen pariin. Suoritin jo kaksi kurssia itsenäisesti, vaikka lukukausi alkoi vasta tällä viikolla. Olen vähän yllättynyt, kuinka ripeästi sain itsestäni leivottua taas ahkeran ja tunnollisen koululaisen. En tavoittele mitään korkeimpia arvosanoja noilla kirjoittamillani esseillä, mutta ei ne nyt varmaan ihan järkyttävää kuraakaan ole. Sain yli 400-sivuisen tenttikirjankin luettua tuosta vain. Se oli kyllä tenttikirjaksi harvinaisen kiinnostava.

Mieluiten suorittaisin itsenäisesti kaiken, mutta tällä viikolla alkaa pari kurssia, joissa joutuu olemaan sosiaalinen. Eilen alkoi jo eräs kielikurssi ja se oli niin raskasta kuin kuvittelinkin. Vihaan istua luitakolisuttavalla pulpetinpenkillä, tehdä paritehtäviä ja pelätä milloin opettaja kysyy randomisti minulta jotain vastausta. Kaksi kertaa viikossa kahden kuukauden ajan. Sitten vielä se toinen kurssi joka alkaa torstaina. Ja siis kyl on pakko myötää, että kyllähän tää mua virkistää. Jos joutuisi joka aamu nousemaan klo 8 ja istumaan koulussa 6 tuntia, niin se ei enää virkistäisi. Kaikki rasittavat kurssit kestää, kun tietää, kuinka pienestä valmis tutkinto on enää kiinni. On 100% varmaa, että saan kandinpaperit ensi keväänä.

Syksyn alkaminen on tänä vuonna ihan positiivinen juttu siis. Eikä mua haittaa pimeys ja kylmyys. Enemmän vain vaatteita päälle, niin kyllä se siitä. Olen huomannut, että ei kesä mua tee onnelliseksi, vaikka olen usein kuvitellut niin. Ei. Vaikka toki kesällä ja keväällä olosuhteet ovat sinänsä paremmat, niin eivät vuodenajat näytä vaikuttavan mun mielialaan. Se on ihan muista asioista kiinni.

 Mulla on ympärillä olevat asiat tosi hyvin. Hyvinvointi on enää kiinni vain itsestään. Yritän pitää kiinni positiivisesta asenteesta, vaikka se onkin vaikeaa. Mut mä yritän kovasti. En jaksa elää masennuksessa enää. Se kuluttaa mua niin paljon henkisesti ja fyysisesti. Tosin ei omille aivokemioille mahda mitään. Ei se tuosta vaan onnistu muuttua positiiviseksi ja henkisesti vakaaksi ihmiseksi. Mähän antaisin mitä vaan ollakseni sellainen. Elämä olisi paljon helpompaa, jos olisi sosiaalinen, pirtsakka ja huoleton. Sellainen on minulta poissuljettua. Täytyy nyt vain tiedostaa ne pahimmat ongelmakohdat ja yrittää muuttaa niitä.