Pannukakka

Olin eilen juhlissa. Jälkiruoaksi tarjoiltiin pannukakkua, jota minunkin piti ottaa kohteliaisuussyistä. Olin kuitenkin jo ihan täynnä, enkä pystynyt nielemään siitä kuin muutaman palan. Päätin hoitaa asian tyylikkäästi... Kiedoin pannukakun salaa servettiin ja menin vessaan. Tarkoitus oli vetää pannukakku vessanpöntöstä alas, mutta samaan aikaan kuulin juhlien isännän huutavan, että vessaa ei voi vetää tukoksen takia. 

Tämähän oli varsinainen ilouutinen, koska mulla oli myös iso hätä. En voinut pidätellä, vaan torttu piti vääntää tukkeutuneeseen pönttöön. Koska pönttöä ei voinut vetää, kiedoin kakkaköntin pannukakun kanssa samaan servetinpalaseen. Ajattelin laittaa jätöksen roskikseen, mutta sellaistapa ei tästä huussista löytynyt. Jouduin siis ottamaan pannukakkapaskan mukaani.

Muut vieraat huomasivat paperikääröni ja epäilivät, että olen käynyt paskalla ja koska vessaa ei ole voinut vetää, olen saattanut piilottaa jätökseni paperiin. En voinut tunnustaa, mutta vähemmän noloa oli tunnustaa, että olin käärinyt paperin sisälle pannukakun. Muut eivät aluksi uskoneet, mutta annoin heidän haistaa käärettä. Onneksi pannukakku oli vielä sen verran lämmin, että sen tuoksu peitti paskan hajun. Innostuin ojentamaan myttyä kaikkien halukkaiden nenän eteen sanoen, että ”no, haistakaa, haistakaa”, mutta eipä noita halukkaita enää paljoa ilmaantunut. Vein paskapaperin kaikessa hiljaisuudessa keittiön roskikseen ja jatkoin juhlimista mahdollisimman pokkana.

Muutaman päivän kuluttua juhlien isäntä huomasi keittiön roskiksesta leijailevan paskanhajun. Jäin kiinni.

Kuvan pannukakku ei liity tapaukseen

Yleisökysymys: Onko tarina

a) tosi

b) unta?

Oikein vastanneiden kesken arvotaan pala pannukakkua.

Katutaidetta

Tykkään bongailla ympäristöstä pieniä yksityiskohtia. Pienet jutut kiehtovat minua enemmän, kuin suuret asiat, kuten vaikkapa valtavat barokkirakennukset. Erityisesti sellainen urbaani, kielletty taide on minusta erityisen mielenkiintoista. Kiinnitän kaupungilla aina huomiota kauniisiin pieniin yksityiskohtiin, katutarroihin ja graffiteihin. Tai eivät ne aina ole kauniita perinteisessä mielessä, mutta mielenkiintoisia ainakin. Katutarrat ovat aina siellä missä ne eivät kuuluisi olla, ja siksi niihin kiinnittääkin huomion. Kesän lopulla kävelin Sörkässä/Kalliossa/Vallilassa päin ja bongailin eritoten katutarroja. Siitä tuli oikeastaan uusi harrastus. Katutarroissa on melkein aina jokin merkitys. Suurimmassa osassa merkitys on poliittinen, mutta ne voivat olla myös pelkkää taidetta, jonka tarkoitus on vain piristää ohikulkijoita. Harmittaa, että lähes kaikki tarrat on revitty pois ainakin osittain. Eihän niistä mitään haittaa ole, kun ne on yleensä liimattu räystäisiin ja liikennemerkkeihin. En ehtinyt bongata kovinkaan paljoa tarroja, kun kesä loppui niin nopeasti. Tässä ei ole ihan kaikki mitä kuvasin, mutta parhaat palat ainakin.

Ensimmäisenä haluan kuitenkin laittaa muutaman kuvan lähipuistostamme. Huomasin eräänä päivänä, että puisto oli tullut täyteen ihmeellisiä rakennelmia. Puistossa oli kuulemma järjestetty kierrätysolympialaiset. Idea oltiin toteutettu todella hyvin. Kaikenlaisia luovia viritelmiä löytyi valtavasti. Piti mennä isolla kameralla kuvailemaan tarkemmin yksityiskohtia, mutta puisto siivottiin ennen kuin ehdin mennä! Ehdin kuvata kännykällä neljä erilaista viritelmää. Kaikenlaista keittiötä ja wc-tilaakin löytyi. Luovaa porukkaa ollut asialla :) Tämä alue, jossa studiomme sijaitsee, on hengeltään boheemi ja nuorekas, niin täällä voi tapahtua vähän kaikenlaista. 

"Thinking room"

Kesällä puistosta bongasin maalattuja ja koristeltuja kiviä. Ihanaa että joku tekee tällaista!

Kaunis yksityiskohta puiston lasimökistä. Pari vuotta sitten mökki oli vielä ihan romun näköinen, mutta jotkut ihmiset alkoivat tänä vuonna entisöidä sitä. Kesällä siihen perustettiin kasvihuone. En käynyt tutkimassa, mitä siellä kasvatetaan.

Tämä sijaitsee studion pihalla...en tiedä miksi pidän tästä niin paljon :)

Tämä on pihamme sisäänkäynnin luona. Piristää aina mieltä kun näkee tuon :)

Harmittaa, että molemmat 2 kappaletta, joita näitä bongasin, oli revitty. Idea on nimittäin hieno.

Ensi kesänä sitten vähän paremmalla ajalla kuvailemaan ympäristöä. Syksyn ja talven ajan aion nimittäin aika visusti pysytellä sisätiloissa.

Sibelius-monumentilla

Sibelius-monumentti on yksi Helsingin tärkeimmistä nähtävyyksistä, jolla en myöskään ollut koskaan käynyt. Monumentti on läheltä katsottuna todella vaikuttava, varsinkin kun on pimeää ja spottivalot valaisevat teräsputket kullankeltaisiksi. Upea teos mielestäni ja vielä upeampi mies on itse Sibelius. Mahtavaa että meillä suomalaisillakin on oma historiallinen säveltäjäneromme.

Tämän on pakko olla melkein yhtä kulunut poseeraus, kuin Pisassa vinon tornin piteleminen pystyssä.