18. heinäkuuta 2016

Opatija


Seuraavaksi tiemme vei Opatijaan. Emme tienneet asuntoa varatessamme, kuinka hieno ja rikas kaupunki se on. Halusimme vain asunnon läheltä Rijekaa, josta on hyvä tehdä päiväretkiä muihin kaupunkeihin. Asuntomme, varsinkin sen sijainti, oli aivan täydellinen. Kaikki jotka suunnittelevat matkaa Kroatiaan, pitäkää mielessä tämä kaupunki. Suosittelen sitä todella. Myös kämppää suosittelen todella paljon, sen nimi on Apartment Leon & Leona.





























Kaikki edelliset kuvat olivat pihaltamme. Eikö olekin ihana paikka?


 Tässä on autotie, joka lähti pihaltamme








Mäkeä alaspäin muutama sata metri, niin alkoi kaunis rantapolku.








Pitkän rantareitin varrella sijaitsi monta uimapaikkaa.








Löysimme vilkkaan turistirannan. Ehdimme tosin jo käydä uimassa rauhallisemmassa paikassa.


Opatijan keskus sijaitsi toisessa suunnassa asunnostamme. Sinnekin pääsi kävellen rantabulevardia pitkin.


Keskustassa oli todella kiva ranta ja vesi mielettömän lämmintä.


 Kukaan muu ei uinut päivänvarjon kanssa :D Miksköhän. Must toi oli aika nerokasta.





Upea kaupunki





  Opatijan arkkitehtuuri on majesteettista. Kaikki keskustan rakennukset ovat tuollaisia.


Meidän piti olla alunperin vain 3 päivää Opatijassa, mutta olimmekin viikon, sillä ihastuimme kaupunkiin niin kovasti. Olimme varanneet Opatijan asunnon ennen matkalle lähtöä, mutta sen jälkeen suunnitelmat olivat auki. Otettiin siis vielä 4 yötä lisää ja saatin lisäaikaa miettiä mihin majoittuisi seuraavaksi.

17. heinäkuuta 2016

Rantakissa



 5-vuotiaana tai jotain saamassani päivänvarjossa pyörii animetyttöjä ja lukee go shopping, go go shopping.

Kädessäni on Tommy-marketin kassi. Kaupan logossa esiintyvä omena on mielestäni hyvin häiritsevän näköinen. Muita suuria ruokakauppaketjuja Kroatiassa ovat Konzum, Plodine ja Billa. Tärkeää tietoa xD








Jos pystyy uimaan niin kylmässä vedessä, kuin minä Hietsussa kesäkuun 1.päivänä, pystyy uimaan missä vaan. Paitsi avannossa. Tämänkin rannan vesi oli aika kylmää.








Kikkailkaa





Tämä on se otsikossa mainittu rantakissa.


16. heinäkuuta 2016

Kissaranta

Ensimmäinen lyhyehkö Kroatia-postaus tulee tässä. Kävimme tosiaan Kroatiassa viime myös kesänä, mutta olemme tämänkin loman aikana nähneet paljon uusia upeita paikkoja. Suosittelen Kroatiaa lämpimästi matkakohteeksi. Lentomatka on nimittäin todella lyhyt suhteessa muihin Välimeren kohteisiin, vain 2,5 tuntia. Vähän allekin, jos on hyvä lentosää. Mä oikeesti yllätyin lentokoneessa, kun tuntui siltä, että ehdin vain muutaman minuutin nuokkua siinä tuolilla niin sitten oltiinkin jo laskeutumassa. Esim. Espanjan Aurinkorannikolle on huomattavasti pidempi matka, yli 4 tuntia. Kroatiassa on kesällä kuuma päivät ja yöt ja välimerellinen tunnelma on taattu. Eli oikeasti ihan täydellinen kesäkohde. Ei mielettömän halpa maa (Suomeen verrattuna toki kyllä), mutta paljon halvempi kohde kuin vaikkapa Italia. Maassa on paljon mielenkiintoisia ja omaperäisiä kaupunkeja ja rantaviivaa riittää. Vesi on mielettömän kirkasta ja puhdasta, sellaista ihanan turkoosin sinistä.

Ensimmäiset päivät Kroatiassa vietimme Splitissä. Viime vuonna olimme myös siellä, mutta emme käyneet kaupungin keskustassa. Keskusta oli ihan mukava paikka, mutta parhaiten minulle jäi mieleen ei ihan keskustassa sijaitseva ranta, jonne ensimmäisenä iltana ajoimme sattumalta. Rannan ja sataman edustalla asusteli nimittäin lauma kissoja. Tykästyin rantaan tietenkin samantien ^^ Nimesinkin sen jo Kissarannaksi. Joku piti kissoista huolta, sillä niille oli tuotu raksuja ja vesikupit. Aww. Jos asuisin tuolla, tekisin samoin. Kissat olivat ihan rauhallisia ihmisten seurassa, mutta kuitenkin vähän arkoja. Kyllähän tuo paikka oli oikea kissaparatiisi :) Mielelläni asuisin tuolla jos olisin kissa.

Ilta oli sen verran pitkällä, ettei enää tehnyt mieli uimaan, mutta ehkäpä seuraavana päivänä. Pakkohan mun olisi käydä katsomassa kisuja uudestaan!


 Raksupaikka





Parilla pennulla oli silmät pahasti tulehtuneet :'(


slurps <3


Kiipesimme rannalla sijaitsevan mäen huipulle, jossa törmättiin taas uusiin kissoihin. Kaksi pentua möllötti meitä ujosti, mutta uteliaasti. Hetken päästä kun Panu lähti kameransa kanssa, myös emo ilmestyi pusikosta.