12. syyskuuta 2020

Kesä 2020


Teen tällaisen pienen kuvapostauksen kesästäni. Tämä oli merkittävä kesä, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Fiilis oli kuitenkin niin erilainen kuin viime vuonna. Olen löytänyt uusia puolia itsestäni, oppinut tuntemaan itseni paremmin ja tullut rohkeammaksi, vaikka yleisesti ottaen olen toki edelleen sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivä introvertti, jolla ei ole elämällään selkeää suuntaa. Kuulostaapa lupaavalta :D Tänä kesänä auringonvalo ei aiheuttanut järjetöntä henkistä kipua, kuten viime vuonna. Kesän loppua kohden mieliala rupesi laskemaan huomattavasti. En ole enää päässyt takaisin niihin alkukesän huippufiiliksiin. Mutta minulla on kuitenkin nyt motivaatiota tehdä asioita, jotka vie mua elämässä eteenpäin. Olisinpa vaan pirteämpi niin jaksaisin enemmän. Väsymys on sellanen asia, joka haittaa elämistä. En ole varma, johtuuko se sitten unen huonosta laadusta, huonosta kunnosta vai jonkinlaisista puutostiloista. No sanon vielä, että tää kesä oli kuitenkin paras vuosiin, koska pääni sisällä on ollut jonkinnäköinen mielenrauha. Ei jatkuvaa pelkoa, ahdistusta, toivottomuutta ym. Hiton paljon helpompaa olla itsensä seurassa. 


Makoilua mökin nurmikolla.


Kesän suosikkiuimarannalla. Tuli uitua vain kesäkuussa, kun oli se pitkä hellejakso.





Iskän työhuoneessa 


Panun möksän metsässä











Mäen päällä on kota, jonka kuka lie on rakentanut 90-luvulla. Oveen oli kirjoitettu vuosiluku, mutta en muista mikä se tarkaalleen oli.





Kesän lemppari uimaranta oli täällä.





Sompasaaressa valoisana kesäiltana


Tultiin juuri sopivasti paikalle, kun palloa alettiin täyttää. Olisi kyllä huikeaa joskus päästä kyytiin.


Tällaista kuvaa kukaan ei oo musta nähnytkään. Huomaa varmaan, että ei oo mikään tekohymy vaan repesin ihan täysillä :D





Paska kuva, mutta tuo sateenkaari oli aivan upea, täydellinen. Olimme juuri ajaneet ihan tajuttoman ukkosmyrskyn läpi.


Vallilassa


Panun mökillä on vuosikymmeniä vanha ilmakivääri, jota kukaan ei ollut käyttänyt pitkään aikaan. Halusin kokeilla ja hyvin rupesin saman tien osumaan tauluun, vaikka olin viimeksi lapsena ammuskellut ilmapistoolilla.


Mulle toi pyssy on ihan sairaan painava, joten kauhean kauaa ei ole aikaa tähdätä.


Pyhä Yrjänä Kartanorockissa


Näkymä eräänä iltana parvekkeelta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti