Hei kaikki ja hyvää toukokuuta. Käteni suorastaan sauhuavat innosta päästä kirjoittamaan dramaattista tekstiä elämästäni, mutta kun...tätä lukee kaikki. Tiedän kyllä mistä tänne tullaan. Sen takia en postaa tänne mitään syvällistä vaikka joskus mieli tekisi. Kuori on kaikkien nähtävillä, mutta sisälmykseni säilyköön salaisuutena. Hullua, että jengi edelleen googlailee Kuole mun kaa mereen-blogia ja tulee tänne joka ikinen viikko jonkun ikivanhan vauva.fi-keskustelun kautta. Se blogi oli aika fame, kun vieläkin ois kysyntää. Suurin osa tässä blogissa käyvistä haluaisi kuulla anoreksia-juttuja, mutta ei oo, ei tuu. Kyllä, haluaisin oikeasti kirjoittaa henkisistä asioistani, mutta en vaan pysty siihen. Eihän aikuisen tytön muutenkaan enää kuuluisi pitää mitään avautumisblogia. Joskus olen yrittänyt kirjoittaa tännekin jotain henkilökohtaisempaa. Hetken aikaa se on tuntunut hyvältä, mutta sitten on alkanut kaduttaa ja lopulta pitää käydä sensuroimassa sitä omaa blogitekstiä monta kertaa, poistaa koko teksti tai jopa piilottaa blogi hetkeksi, ja miettiä että onko sittenkään järkevää paljastaa yhtään mitään mun elämästä.
No mutta asiasta toiseen. Olen superonnellinen kesästä. Monissa paikoissa on tullut käytyä muutaman päivän sisällä, koska ulkona on niin upeaa. Ollaan käyty Panun kanssa lenkillä sillai, että toinen ajaa hoverbordilla ja sit vaihdellaa vuoroja. Esim. Seurasaaressa. Eilen ajoin sillä pari kilometriä yksin Hakaniemestä studiolle. Se oli vähän pelottavaa, koska en ollut aikaisemmin päiväsaikaan ajellut sillä katuja pitkin. Ja vielä yksin. Ja kun kaupungissa on koko ajan suojateitä, katukivetyksiä, ratikkakiskoja ja kaikkee. Plus kaikki ihmiset tuijottaa. Mutta hyvin se meni. En kaatunut. Eikä tarvinnut kuin yhden kerran nousta laudalta katukivetyksen takia. Hoovailu tuolla tavalla pitkillä matkoilla kaupungissa lopulta aika raskasta, koska jalkalihakset täytyy pitää koko ajan tosi tiukkana. Mulla väsyy jalkapohjat nopeemmin kuin kävellessä. Tietkin ovat lopulta aika epätasaisia, joten täytyy olla hyvin tarkkana. Tolla laitteella teloo aika helposti itsensä. Mutta lihakset ja etenkin tasapaino kehittyy ja ajaminen on huisin hauskaa :)
Jotain kuvia viime ajoilta. Ja oi kyllä, tykkään ruutuhameista.
Ruutuhameet on kyl niin sun juttu! :)
VastaaPoistaMä ymmärrän hyvin tuon, kun tekisi mieli kirjoittaa henkilökohtaisemmasta aiheesta, mutta tuntuu, että tämän ikäisenä/tässä vaiheessa haluaa ennemmin olla mysteeri kuin puhua avoimesti. Mullekin on tapahtunut sellaisia juttuja, jotka ovat saaneet mut enemmän varuilleen ja pelkäämään, että joku tuomitsisi mun avoimuuden. Käsittelemättömät asiat (syyllisyys) estää mua olemasta täysin vapaa. Tuntuu, että tarvitsen luvan uskaltaa. Menneisyyden haamut vainoaa mua niin kauan, kunnes annan itselleni anteeksi. Ei sillä, että olisin tehnyt oikeastaan mitään pahaa. Silti raahaan syyllisyyttä mukanani kuin se olisi ollut siellä kohdusta saakka.
Anteeksi höpinäni! :-D Aihe vain herätti ajatuksia. Pidähän huolta itsestäsi! <3
Kiitos kommentistasi! Mukavaa että ymmärrät ajatuksiani. Parasta tämän blogin pitämisessä onkin juuri se, että saa ymmärrystä samankaltaisilta ihmisiltä. Valitettavasti myös vihaa, mutta sitä tulee aina, tekee ja sanoo mitä tahansa netissä. Toivottavasti pääset menneisyden haamuistasi eroon..ne on vaikeita asioita, tiedän :(
PoistaPidän huolta. Ihanaa kesää sinulle <3
Nettiin kun kijoittaa mitä tahansa, niin kyllähän kommentointikin voi olla ihan mitä tahansa. Tarkoitan, että siihen on varauduttava ja hyväksyttävä asia, johon ei voi vaikuttaa. Omia kirjoituksia ei tarvitse alkaa muuttamaan tai sensuroimaan, sen kun kirjoittaa avoimesti ja suoraan, aiheesta kuin aiheesta. Mutta itseä on hyvä ja tärkeä varjella, ettei haavoitu turhaan. Netti ei välttämättä ole se turvallisin ympäristö avautua ihan kaikesta. Aina ei tule sellaista kommenttia ja palautetta mitä haluaisi tai tarvitsisi kuulla. On aivan ihanaa, kun joskus edes joku ymmärtää, on myös upeaa, jos omat tekstit voivat olla avuksi jollekin, että et ole ainakaan yksin ja se on aina hienoa, että elämä opettaa ja kaikesta voi oppia jotain, mitään ei ainakaan kannata katua. :)
VastaaPoistaHeeeii! Onko tuossa yhdessä kuvassasi albiinosorsa? ihana <3
Herra sorsa kärsii leukismista. Hän on sen ansiosta kuitenkin komea ja ainutlaatuinen, ja siksi päässyt jopa Hesariin :) --> http://www.hs.fi/kaupunki/a1452744594075
Poista