29. syyskuuta 2018

Mikä on blogini tarkoitus?

En ole enää kauheasti kirjoitellut tänne henkilökohtaisesta elämästäni sen syvemmin. Olen itse asiassa usein tehnyt niin, että näppäimistö sauhuten olen avautunut kaikesta, mutta sitten jättänyt luonnokseksi. Koska mitä järkeä oikeastaan avautua julkisesti? Onko se ollenkaan tarpeellista? Tekeekö se minut vain haavoittuvaisemmaksi?

Minulla olisi oikeasti paljonkin kerrottavaa, mutta olen vähän kahden vaiheilla, haluanko pitää tämän blogin pinnallisena vai syvällisenä. Tämä blogi on jäänyt aika persoonattomaksi verrattuna aikaisempiin. Osittain siksi, että suojelen yksityisyyttäni nyt tarkemmin. Ehkä voisin puhua täällä syvällisistäkin henkilökohtaisita asioista, menemättä kuitenkaan niin syvälle, että jossain vaiheessa taas alan katumaan, että pitikin taas mennä avautumaan. Minulla vaan käy usein niin, että kun pääsen kirjoittamisessa vauhtiin, en voi enää peitellä mitään. Kyllähän ihan vain itselleenkin kirjoittaminen on terapeuttista. Toisaalta pidän ajatuksesta, että joku voisi samaistua minuun ja tuntea ehkä helpotusta, että jollain pyörii päässä samoja asioita kuin itsellään. 

En nyt tarkoita henkilökohtaisuuksilla pelkkiä ongelmia, vaan myös muuta elämää, asenteita ja mielipiteitä. Tavallaan haaveilen siitä, että saisin jotenkin rakennettua tästä blogista itseni näköisen ja että, minut voisi jollain tasolla jotenkin jopa oppia tuntemaan tämän kautta. Oikeassa elämässähän olen ujo, joten itseni ja persoonallisuuteni tuominen esiin on vaikeaa. Siksi internet on ihan mahtava asia. Minusta on mielenkiintoista, kuinka netin kautta voi eri tavoilla ilmaista itseään ja olla sosiaalinen ilman, että tarvitsee lähteä tositilanteisiin ihmisten ilmoille.

Olen hakoteilla sen kanssa, kuka olen. Olen vasta viime aikoina aikana ruvennut työstämään sitä, kuka minä haluan olla ja mitä haluan elämältä. Toisaalta on niitäkin päiviä, kun en näe elämälläni mitään tarkoitusta enkä usko itseeni yhtään. Minun on itse luotava se tarkoitus. Tällä hetkellä en tunne olevani tarpeeksi kukaan. En edes minä. Viime vuodet olen vain elänyt sinänsä aika vastuuttomasti, yhdessä hetkessä, ajattelematta tulevaa. En sellaisella hienolla tavalla, että olen nauttinut joka sekunnista, vaan huonommalla tavalla. Haluan muuttua. Tiedän ainakin suunnilleen, mitä kohti aion pyrkiä. Olen myös alkanut tiedostamaan paremmin, mitkä asiat tekevät minut onnettomaksi. Ne asiat on tärkeintä muuttaa ihan ensin.

Ajattelen edelleen aika paljon kuolemaa. Monta kertaa päivässä siis. Välillä ahdistun ja itken. En ole päässyt yli vieläkään ajatuksesta, että tämä kaikki tulee loppumaan. Toivon, että blogini jättäisi pienen muiston itsestäni tähän maailmaan. Myös siksi haluaisin antaa itsestäni enemmän.

Mutta kuka tätä tällä hetkellä lukee? Ovatko täällä kävijät vielä niitä, jotka lukivat aikaisempia blogejani? Onko kukaan eksynyt muuta kautta? Kommentoikaa keitä olette ja miten olette tänne päätyneet. Millaisia postauksia haluaisitte? Kyselen mielenkiinnosta, mutta myös siksi, että voisin saada teiltä ideoita, mikä tämän blogin suunta voisi olla.

10 kommenttia:

  1. Noh mut toki jo tunnet, mutta kommentoidaan nyt silti. :--) Oon lukenu kaikkia sun aikaisempia blogeja vaikken enää muista mitä kautta niihin alunperin törmäsin. Kuole mun kaa mereen oli tosi koukuttava, ja sitten rupesi kiinnostamaan noin muutenkin että kukahan sä mahdat olla ja löysin sen toisenkin blogin. Sun elämää on ollu jännä seurata niistä ajoista tähän nykyhetkeen asti ja huomata miten sun ajatusmaailma on kehittyny!

    Mutta itse asiaan, mun mielestä ei ole mitään väärää avautua omista asioistaan jos se helpottaa oloa, varsinkin kun parhaimmassa tapauksessa saattaa saada vertaistukea muilta. Eikä se muutenkaan tee susta mitenkään typerää. :) Ehkä voisit yrittää löytää sopivan tasapainon syvällisempien ja pinnallisempien postausten välille? Postausideoita oon muistaakseni joskus jo ehdottanutkin, mutta mua kyllä kiinnostaa kaikki mitä tänne kirjotat, oot mielenkiintoinen ja sulla on aina ollu tosi kaunis tapa kirjoittaa! :)

    VastaaPoista
  2. Essi eli essimursu täällä moi! Luin sitä sun ekaa blogia ja samaistuin siihen vahvasti koska omakin teini-ikäni oli rankkaa, olin yksinäinen ja suorituspaineet oli kovat.

    Mulla on muuten toi ihan sama että ajattelen kuolemaa paljon ja se pelottaa mua. Maailmassa on niin paljon kaikkea kivaa etten haluaisi lähteä täältä ikinä. Mun terapeutti vertasi kuolemaa aikaan ennen syntymää. Siitäkään ei kukaan tiedä mitään ja yhtäkkiä sitä vaan on maailmassa. Mystistä. Mutta myös pelottavaa.

    Musta ihmisen matka omaksi itsekseen on kiinnostavaa seurattavaa. Ja sää vaikutat kivalta tyypiltä. Siinäpä kai se miksi seuraan. Nähdäänkö joskus kun tuun etelään käymään. Oon ihan kiva tyyppi, super puhelias, innostuva ja samaan aikaan fiksu ja hömelö. :D

    VastaaPoista
  3. Minä ainakin kaipailisin eniten juuri niitä syvällisempiä ja henkilökohtaisia kirjoituksia(joskin tyyli ja ruokajututkin kiinnostavat). Nykyään suurin osa blogeista on todella epäaitoja ja pinnallisia, eikä sellainen ole mielestäni yhtään kiinnostavaa tai omaperäistä,joten toivoisin että uskaltaisit olla tarpeeksi rohkea poiketaksesi tästä massasta jakamalla enemmän omia ajatuksia ja aitoa itseäsi. En ole aikaisempia blogejasi lukenut ja tänne varmaan aikoinaan eksynyt googlehaun kautta, jonkin kirjoituksesi sisällön aihepiirin sopiessa hakuuni.

    VastaaPoista
  4. Olen seurannut sua ihan sun alkuaikojen blogeista asti. En tiedä miksi. Blogisi ovat ainoita joita olen koskaan lukenut ja seurannut. Oli kiinnostavaa lukea sun syvällisiä postauksia mutta myös tämän blogin seuraamisesta on tullut tapa. Blogistasi on tullut tärkeä. Tee sitä mikä itsestäsi hyvältä tuntuu.

    VastaaPoista
  5. Oon aika uusi lukija. Löysin tänne instagramin kautta ja jäin seuraamaan, koska tykkään sun tavasta kirjottaa ja käsitellä asioita. :)
    Jatka vain siihen malliin mistä sua itseä milloinkin inspaa kirjoittaa!

    VastaaPoista
  6. Täällä lukee yksi 27 -vuotias nainen. En muista mitä kautta alunperin päädyin blogiisi, mutta olen ollut tällaisena hiljaisena lukijana jo pitkään, myös edellisten blogiesi aikaan. Oon tosi huono kommentoimaan, vaikka pidän kirjoituksistasi paljon. Oon itsekin ujo ja joihinkin ajatuksiisi on helppo samaistua. Toivottavasti jatkat kirjoittamista sellaisella tavalla, mikä itsestäsi parhaalta tuntuu. Olisi kiva lukea myös syvällisempia ajatuksiasi.

    VastaaPoista
  7. Minä luen :) Ja olen lukenut myös aiempia blogejasi.
    Alunperin löysin sinut Instagramin kuvavirrasta ihan sattumalta, ja eksyin blogiisi sitä kautta. En tiennyt kuka olet, mutta blogiasi lukemalla huomasin sinun olevan mielenkiintoinen persoona, ja uskalsit jakaa ajatuksia kipeistäkin asioista. Jäin kuin vahingossa koukkuun. Ehkä siksi, että tunnistan sinussa jotain itsestäni, ja myöskin asioita ystävieni elämästä. Elämäni ainaki olen lukenut vain muutamia blogeja, joista sinun on tällä hetkellä ainoa.

    Ymmärrän todella hyvin tuon ongelmatilanteesi: elämästään haluaisi jakaa, mutta samalla suojella yksityisyyttään. Avautumisen myötä aukeaa paikkoja joihin muut voivat iskeä. Toisaalta näitä samoja paikkoja muut voivat auttaa parantamaan. Viime aikaisista kirjoituksistasi näkee, että tyyli on ollut pinnallisempi, ja olen varmasti vain yksi niistä, jotka ovat odottaneet, että kirjoitat jälleen jotain itsestäsi :) Tätä on ollut aina ilo lukea, aiheista huolimatta. Etenkin kun sanot olevasi ujo persoona, annat tätä kautta mahdollisuuden tutustua sinuun.

    Se että tiedostat asioita joita haluat muuttaa on jo paljon eteenpäin. Ehkä näiden asioiden syiden löytäminen saattaisi auttaa vielä pidemmäs polulla. Niiden hoitaminen kun tepsii oireita paremmin.

    Blogin suunnasta on hankala antaa suoraa vastausta. Näen asian niin, että jos haluat tehdä tästä itsesi näköisen, ole oma itsesi ja kirjoita omana itsenäsi. Syvyystasokin taitaa mennä silloin ihan sen hetkisen tuntemuksen mukaan.

    (Joskus harmittaa ettei näe noita luonnoksia. Jos niille ei löydy kanavaa ja kaipaat kuuntelijaa, sähköposti on onneksi keksitty :) )

    VastaaPoista
  8. Minä luen :) Ja olen lukenut myös aiempia blogejasi.
    Alunperin löysin sinut Instagramin kuvavirrasta ihan sattumalta, ja eksyin blogiisi sitä kautta. En tiennyt kuka olet, mutta blogiasi lukemalla huomasin sinun olevan mielenkiintoinen persoona, ja uskalsit jakaa ajatuksia kipeistäkin asioista. Jäin kuin vahingossa koukkuun. Ehkä siksi, että tunnistan sinussa jotain itsestäni, ja myöskin asioita ystävieni elämästä.Elämäni ainaki olen lukenut vain muutamia blogeja, joista sinun on tällä hetkellä ainoa.

    Ymmärrän todella hyvin tuon ongelmatilanteesi: elämästään haluaisi jakaa, mutta samalla suojella yksityisyyttään. Avautumisen myötä aukeaa paikkoja joihin muut voivat iskeä. Toisaalta näitä samoja paikkoja muut voivat auttaa parantamaan. Viime aikaisista kirjoituksistasi näkee, että tyyli on ollut pinnallisempi, ja olen varmasti vain yksi niistä, jotka ovat odottaneet, että kirjoitat jälleen jotain itsestäsi :) Tätä on ollut aina ilo lukea, aiheista huolimatta. Etenkin kun sanot olevasi ujo persoona, annat tätä kautta mahdollisuuden tutustua sinuun.

    Se että tiedostat asioita joita haluat muuttaa on jo paljon eteenpäin. Ehkä näiden asioiden syiden löytäminen saattaisi auttaa vielä pidemmäs polulla. Niiden hoitaminen kun tepsii oireita paremmin.

    Blogin suunnasta on hankala antaa suoraa vastausta. Näen asian niin, että jos haluat tehdä tästä itsesi näköisen, ole oma itsesi ja kirjoita omana itsenäsi. Syvyystasokin taitaa mennä silloin ihan sen hetkisen tuntemuksen mukaan.

    (Joskus harmittaa ettei näe noita luonnoksia. Jos niille ei löydy kanavaa ja kaipaat kuuntelijaa, sähköposti on onneksi keksitty :) )

    Pahoittelut, jos viesti tuli kahdesti. Näistä ei aina näe, että lähtevätkö ne edes eteenpäin.

    VastaaPoista
  9. Moi! Olen lukenut sun blogeja siitä cookie-blogista lähtien ja luen siksi, että pidän sua tosi mielenkiintoisena ihmisenä ja lisäksi ihailen tosi paljon sun persoonallita tyyliä! Mä lukisin mielelläni myös sun syvällisempiä "avautumisia" ja mietteitä, koska olet hyvä kirjoittamaan ja ilmaisemaan itseäsi. Mutta sen lisäksi luen mielelläni myös kevyempiä postauksia ja katselen kuvia, joten mun mielestä ainakin blogisi voisi hyvin sisältää molempia jatkossa sekaisin!

    VastaaPoista
  10. Hei! Minä osuin blogiisi kun etsin ruutuhameita:) Selasin sitten blogiasi enemmänkin ja sinulla oli täällä kivoja kuvia vaatteista ja mielenkiitoisista paikoista. Mukavaa kevättalvea sinulle!

    VastaaPoista